Kappale kauneinta Enonkoskea

Kerimäeltä Enonkoskelle kulkeva Ulpukkareitti on melojan paratiisi pienine jokineen ja järvenselkineen.

Elokuun lopulla sää voi enteillä jo tulevaa syksyä, mutta toisin oli nyt, sillä kuukauden viimeinen viikko on tarjonnut silkkaa päivänpaistetta ja lämpöasteita hellelukemien verran! Yksi intohimoistani on tarjota ihmisille parhaat palat Suomen luontoa ja eksotiikkaa, ja opastetut melontamatkat kotipaikkakuntani vesistöillä ovat tulleet ohjelmaan mukaan uusien yhteistyökumppaneiden myötä. 8 henkilön ryhmä sveitsiläisiä opiskelijoita oli kiinnostunut Ulpukkareitistä, ja räätälöimme yhdessä XStreamsin http://www.xstreams.fi/ kanssa paketin, joka parhaiten vastaa ryhmän toiveisiin.

Tiistaiaamu valkeni aurinkoisena, kun pieksämäeltä saapui kollegani kanootit trailerissa, jotka laskimme vesille Simanalan vanhan kyläkoulun rannassa, josta 13 km melontamatkamme alkoi. Tarkoitus oli edetä rauhallista vauhtia, nauttia matkasta ja maisemista, sekä puolivälin tienoilla lämmittää tulella kermaista lohikeittoa ja kiehauttaa nokipannukahvit.

Turvallisuus on tärkeintä. Perusteet ja varusteet, sekä niiden käyttö ja melontatekniikka kerrataan aina ennen lähtöä. Melonta on mahtava kokemus ensikertalaisellekin ja tuntuma löytyy yllättävän nopeasti.

Lähtölaiturilla sai vähentää jo vaatekerrosta vähemmäksi, sillä ensimmäisiä hikikarpaloita alkoi ilmaantua jo pakatessamme eväitä ja varusteita kanootteihin. Vesille päästiin turvallisesti ja rauhallinen hiljakseen virtaava Haverilanjoki oli oivallinen totutella kanootin käyttäytymiseen ja käsittelyyn. Vesi oli jo todella alhaalla, ja paikoin jouduimme hieman kiertelemään kiviä, eikä koskenlaskukaan päätä huimannut, sillä pohja karahteli kiville. Selvisimme hienosti jokainen vuorollaan tämän reitin ainokaisen haastekohdan ja matka jatkui vehreän jokimaiseman mutkitellessa kohti Saarijärveä ja Ylä-Enonvettä.

Saarijärveltä Ylä-Enonveden puolelle siirryttäessä alitetaan Uitonsalmen silta.


Matkamme edetessä oli ilo seurata sveitsiläisten vieraittemme rentoutumista ja luonnon ihastelua, he todella osasivat nauttia matkasta ja uskon, että kokemus oli erittäin mieleenpainuva palautteenkin perusteella. Nälkä alkoi kurnia jo useammassa vatsassa ennen puoltaväliä, ja uusi savolainen aikamääre “puolisen tuntia” syntyi. Kun sovittuun leiritytymispaikkaan olikin hieman enemmän melottavaa vielä jäljellä, totesimme aikamääreen vastaavaan jotakuinkin lappalaista poronkusemaa, mutta piti se ainakin motivaatiota yllä!

Puhtia loppumatkalle saimme kermaisen lohikeiton lisäksi Elixiristä, joka on viidestä marjasta ja neljästä yrtistä koostuva nektari – varsinainen powershotti aktiiviseen arkeen ja aimo annos pohjolan makuja ja puhtautta parhaimmillaan!

Mikä siinä onkin, että kaikki ruoka maistuu luonnossa paremmalle? Onneksi matkassa oli reilusti soppatarpeita nälkäisille luontomatkailijoille ja palanpainikkeeksi pannukahvi tuli tarpeeseen. Vieraamme ihastelivat Elixir – nektaria, jota tarjoilin voimaa antamaan loppumatkan koitoksiin. Makua kehuttiin metsäiseksi ja aidoksi, ja sitä se todella onkin. Yksi pullo lähti myös tuliaisiksi kotimaahan.

Päivän aikana sain verestää saksan kielen taitojani, jotka ovat 15v tauon jälkeen reilusti ruosteessa. Tavoitan sanoja sieltä täältä ja asiayhteydessä pysyn, mutta englanti taipuu huomattavasti paremmin. Onneksi varsinainen oppaamme Cristian on varsin kielitaitoinen, ja melontaoppaan homma hoituu useammalla kielellä ryhmästä riippuen – varsin mahtavaa palvelua savon sydänmailla! Keskusteltiin myös siitä, että savon murre on kieli erikseen, sitä harva ymmärtää. “Kualkiäryle jiäkuapissa” oli lause, jota harjoittelimme lohisoppaa nieleskellessä.

Järvi-Suomi on kuin sinivihreä labyrintti, jonka maisemiin ei voi kyllästyä.

Ylä-Enonveden selkä jäi melottavaksi ruokailun päätteeksi kohti päätepistettämme, Enonkosken kirkonkylää. Matkalla ohitimme upeita kallioseinämiä, jotka olivat kuvauksellisia paikkoja myös retkeilijöillemme. Leikkimieliset kisailut ja kannustushuudot auttoivat jaksamaan, kun joku kanootti meinasi jäädä tulemaan. 13km on kuitenkin matka, joka taittuu helposti aloittelijaltakin päiväretkenä ja ennen vaivanneet hartiajumit yleensä ennemminkin väistyvät, kuin pahenevat.

Enonkoskella riittää jylhää kalliomaisemaa, ja Ulpukkareitiltä voi jatkaa halutessaan myös Koloveden kansallispuiston maisemiin.


Evästauko mukaan lukien matkamme määränpää alkoi häämöttää, kun kello lähestyi 16. Se kuuluisa puolisen tuntia oli aina jäljellä, kunnes olimme saavuttaneet oikean laiturin ja päiväkodin lapset toivottelivat tervetulleiksi rantaan ja moikkailivat aidan takaa. Oli aika kiittää päivästä ja pakata kanootit lähtemään kohti varastoa odottamaan seuraavaa retkeä. Vieraamme jatkoivat vielä ihastelemaan paikallisen kosken kuohuja ja hiekanveiston EM-kisojen tuotoksia. Vireä ja kansainvälinen kylä meillä. Tänne täytyy vaan löytää syystä.

Loppusuora. Myös Enonkosken kirkonkylä sijaitsee niin, että lähimpään rantaan ja näihin maisemiin löydät todennäköisesti aina muutamassa minuutissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *